perjantai 22. helmikuuta 2013
torstai 31. tammikuuta 2013
IMAGES OF EKHO
Elina Räisänen in a scene inspired by Loie Fuller
Saara Junttila, Jukka Tarvainen and Elina Häyrynen working on an one brain scene
Jukka Tarvainen in an alternate ending scene
a mask by Rea-Liina Brunou
all images by Rea-Liina Brunou
all images by Rea-Liina Brunou
maanantai 21. tammikuuta 2013
UNET KAIKUVAT NARKISSOKSEN ARJESSA
Turun Sanomat 20.1.2013
• Flokki-kollektiivi: Ekho. Konsepti Rea-Liina Brunou, koreografia ja tanssi Rea-Liina Brunou, Elina Häyrynen, Saara Junttila, Elina Räisänen, Jukka Tarvainen, äänisuunnittelu Miki Brunou, valosuunnittelu Vespa Laine, pukusuunnittelu Jenni Rousu. Ensi-ilta 18.1. Kutomolla.
Suomalais-liettualaisen Flokki-kollektiivin Ekho-esitys jää nimensä mukaisesti kaikumaan päässä ja mielessä näkyinä, kuulokuvina ja liikevirtoina. Ekhon moninainen ja rikas ideaverkosto levittäytyy ajatuksiin vielä esityksen päätyttyäkin.
Esitystä läpäisevä idea on sen nimittäminen nykytanssimusikaaliksi. Ajatus musikaalista näkyy teoksen rakenteessa, kohtausten kulussa ja laadussa, kun soolot, kaksintanssit ja ryhmäpotpurit seuraavat toisiaan kuin perusmusikaaleissa ikään.
Ekhossa ei kuitenkaan lauleta, ainakaan ääneen, vaan musikaalisuus syntyy liikkeen rytmeistä ja tempoista sekäMiki Brunoun hienosta äänimaailmasta.
Esityksen liikesommitelmat ottavat humoristisesti kantaa musikaalien spektaakkelimaisesti rakennettuihin koreografioihin esimerkiksi silloin, kun tanssijat asettuvat näyttävään ihmispyramidiin. Ekho ei kuitenkaan ole musikaaliviihdettä vaikka se onkin äärimmäisen viihdyttävä.
Kaiku liikkeeksi
Toinen kantava idea on kytkeytyminen antiikin Narkissoksen ja Ekho-nymfin tarinaan. Myytti näyttää hahmottuvan esityksessä arjen ja unien maailman väliseksi suhteeksi. Itseriittoinen Narkissos keskittyy aivan muuhun kuin unien merkitykseen, joka jää kuitenkin elämään kaikuna, näkymättömissä.
Tämä ajatus saa hienon toteutuksen, kun takaseinälle heijastetaan videokuvaa, jossa nykypäivän Narkissokset tuijottelevat itseään peilistä ja sivuuttavat Ekhon edustaman unimaailman. Unitarinat puolestaan näkyvät äänettömänä tekstinä videokuvissa. Tekstitys noudattaa karaoken sapluunaa, jolloin ajatus musikaalista korostuu tätäkin kautta. Esitystä varten netissä kerätyt unitarinat levittäytyvät materiaalisesti myös tanssittuihin kohtauksiin, joissa ne muotoutuvat ajoittain liikkeeksi ja välillä jopa kaanonissa puhutuksi ja tanssituksi runoksi. Kollektiivin viisi esiintyjää ovat valloittavasti läsnä.
Liikemateriaali vaihtelee esityksessä reippaista unisonoaskelsarjoista hitaisiin kehitelmiin, lattiatasosta hyppyihin. Yhdessä hahmotettu koreografia pysyy tuoreena, jatkuvasti muuntuvana, rytmisesti ja laadullisesti aistimellisena ja kiinnostavana.
Flokki-kollektiivi tarjoaa jälleen erittäin positiivisen katsomiskokemuksen. Ekho on monipuolinen ja monitulkintainen, moneen aistiin vetoava elämys.
KAISA KURIKKA
http://www.ts.fi/kulttuuri/nayttamotaide/439845/Unet+kaikuvat+Narkissoksen+arjessa
• Flokki-kollektiivi: Ekho. Konsepti Rea-Liina Brunou, koreografia ja tanssi Rea-Liina Brunou, Elina Häyrynen, Saara Junttila, Elina Räisänen, Jukka Tarvainen, äänisuunnittelu Miki Brunou, valosuunnittelu Vespa Laine, pukusuunnittelu Jenni Rousu. Ensi-ilta 18.1. Kutomolla.
Suomalais-liettualaisen Flokki-kollektiivin Ekho-esitys jää nimensä mukaisesti kaikumaan päässä ja mielessä näkyinä, kuulokuvina ja liikevirtoina. Ekhon moninainen ja rikas ideaverkosto levittäytyy ajatuksiin vielä esityksen päätyttyäkin.
Esitystä läpäisevä idea on sen nimittäminen nykytanssimusikaaliksi. Ajatus musikaalista näkyy teoksen rakenteessa, kohtausten kulussa ja laadussa, kun soolot, kaksintanssit ja ryhmäpotpurit seuraavat toisiaan kuin perusmusikaaleissa ikään.
Ekhossa ei kuitenkaan lauleta, ainakaan ääneen, vaan musikaalisuus syntyy liikkeen rytmeistä ja tempoista sekäMiki Brunoun hienosta äänimaailmasta.
Esityksen liikesommitelmat ottavat humoristisesti kantaa musikaalien spektaakkelimaisesti rakennettuihin koreografioihin esimerkiksi silloin, kun tanssijat asettuvat näyttävään ihmispyramidiin. Ekho ei kuitenkaan ole musikaaliviihdettä vaikka se onkin äärimmäisen viihdyttävä.
Kaiku liikkeeksi
Toinen kantava idea on kytkeytyminen antiikin Narkissoksen ja Ekho-nymfin tarinaan. Myytti näyttää hahmottuvan esityksessä arjen ja unien maailman väliseksi suhteeksi. Itseriittoinen Narkissos keskittyy aivan muuhun kuin unien merkitykseen, joka jää kuitenkin elämään kaikuna, näkymättömissä.
Tämä ajatus saa hienon toteutuksen, kun takaseinälle heijastetaan videokuvaa, jossa nykypäivän Narkissokset tuijottelevat itseään peilistä ja sivuuttavat Ekhon edustaman unimaailman. Unitarinat puolestaan näkyvät äänettömänä tekstinä videokuvissa. Tekstitys noudattaa karaoken sapluunaa, jolloin ajatus musikaalista korostuu tätäkin kautta. Esitystä varten netissä kerätyt unitarinat levittäytyvät materiaalisesti myös tanssittuihin kohtauksiin, joissa ne muotoutuvat ajoittain liikkeeksi ja välillä jopa kaanonissa puhutuksi ja tanssituksi runoksi. Kollektiivin viisi esiintyjää ovat valloittavasti läsnä.
Liikemateriaali vaihtelee esityksessä reippaista unisonoaskelsarjoista hitaisiin kehitelmiin, lattiatasosta hyppyihin. Yhdessä hahmotettu koreografia pysyy tuoreena, jatkuvasti muuntuvana, rytmisesti ja laadullisesti aistimellisena ja kiinnostavana.
Flokki-kollektiivi tarjoaa jälleen erittäin positiivisen katsomiskokemuksen. Ekho on monipuolinen ja monitulkintainen, moneen aistiin vetoava elämys.
KAISA KURIKKA
http://www.ts.fi/kulttuuri/nayttamotaide/439845/Unet+kaikuvat+Narkissoksen+arjessa
lauantai 5. tammikuuta 2013
EKHO
Ekho on suomalais-liettualaisen Flokki-kollektiivin toteuttama nykytanssimusikaali – huviretki epäjärjestyksestä eläviin unikuviin, jotka värjäytyvät ja muuttavat muotoaan päivittäisten rutiineidemme alla. Teokseen liittyy kaikille avoin unipäiväkirja, joka löytyy osoitteestaunipaivakirja.wordpress.com.
Konsepti: Rea-Liina Brunou
Koreografia ja tanssi: Rea-Liina Brunou, Elina Häyrynen, Saara Junttila, Elina Räisänen, Jukka Tarvainen
Äänisuunnittelu: Miki Brunou
Valosuunnittelu: Vespa Laine
Pukusuunnittelu: Jenni Rousu
Tuotanto: Läntinen tanssin aluekeskus, Flokki-kollektiivi, Ehkä-tuotanto
Teosta ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Taiteen keskustoimikunta sekä Villa Karo.
Esitykset Kutomolla
Pe 18.1. klo 19 ensi-ilta
La 19.1. klo 19
Su 20.1. klo 17
Pe 25.1. klo 19
La 26.1. klo 19
Su 27.1. klo 17
Liput: 15/10€
Varaukset ja tiedustelut: info(at)l-tanssi.fi tai 02-2314212
flokki.blogspot.com
l-tanssi.fi
KUTOMO
Kalastajankatu 1 B
20100 Turku
Bussit 4, 40 Kauppatori-Amiraalistonkatu, päätepysäkki tai bussi 1 Kauppatori-Satama, Veistämöntorin pysäkki
keskiviikko 15. elokuuta 2012
EKHO – CONTEMPORARY DANCE MUSICAL
In the January 2013
Flokki will have a premiere for their second piece called Ekho – Contemporary Dance Musical at Kutomo, Turku. The piece is partly produced by
The Regional Dance Center of Western Finland.
Ekho
will be a piece made of dreams. Every web user can give their impact to the
piece by writing their dreams to the website http://unipaivakirja.wordpress.com/.
Rea-Liina and
Miki Brunou will stay and work on this piece at Villa Karo Residency in Benin,
West-Africa on September-October 2012. The plan is to give workshops to the
local community and try out some methods that will be later utilised in the
piece.
tiistai 7. helmikuuta 2012
perjantai 5. marraskuuta 2010
RAIKASTA TANSSIA RÄNTÄSATEESSA
Harsiainen, zombi ja ylväs pyy -Tarinoita kesästä esityksen arvio Turun Sanomissa 9.11.2010
http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/tanssi/172683.html
• Flokki: Harsiainen, zombi ja ylväs pyy.Koreografia ja esitys Jukka Tarvainen, Elina Räisänen, Saara Junttila, Elina Häyrynen, Raimonda Gudaviciute, Rea-Liina Brunou, äänisuunnittelu ja musiikki Miki Brunou. 7.11. Kutomolla.
Artikkeli Unikankareessa
http://www.unikankare.net/kirjoitukset/karo_Flokki05112010.html
Harsiainen, zombi ja ylväs pyy - Tarinoita kesästä on Teatterikorkeakoulusta valmistuneista tanssitaiteen maistereista koostuvan Flokki-työryhmän uusi teos, josta nähdään tulevana viikonloppuna kaksi esitystä kulttuuritila Kutomolla. Ryhmä syntyi Teatterikorkeakoulun tanssiryhmä TADaC:in pohjalta ja halusta jatkaa yhteistyötä opiskeluaikoijen jälkeenkin. Ympäri Eurooppaa nykyisin vaikuttavat tanssitaiteilijat kokoontuivat viime kesäkuussa vuoden tauon jälkeen Koneen Säätiön tarjoamassa Saaren kartanon residenssissä, ja teoksen idea pohjautuu pitkälti kartanossa vietettyihin yhteisiin hetkiin.
- Teema muotoutui vähitellen muistiin ja muistoihin, ja teoksen taustalla kuultavat tekstit pohjautuvat Saaren kartanossa tapahtuneisiin hetkiin, jotka on tuotu tähän tilaan. Äänimaailmassa on paljon myös luonnosta, Jukka Tarvainen kertoo. - Meillä on paljon ideoita ja kohtausaihioita, joita kehitellään kohti viikonloppua. Työaika oli hyvin lyhyt kesällä, joten teos on enemmän tai vähemmän improvisaation varassa.
Nyt nähtävä teos on ryhmän ensimmäinen julkinen esiintulo. Turussa esityksiä tulee olemaan kaksi, ja ryhmä toivoo, että Suomen kiertue olisi jatkossa mahdollinen. - Jatko on pitkälti kiinni taloudellisista resursseista: asumme eri puolilla Eurooppaa, joten apurahoja olisi saatava, jotta voisimme työskennellä yhdessä, Brunou sanoo.
http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/tanssi/172683.html
RAIKASTA TANSSIA RÄNTÄSATEESSA
• Flokki: Harsiainen, zombi ja ylväs pyy.Koreografia ja esitys Jukka Tarvainen, Elina Räisänen, Saara Junttila, Elina Häyrynen, Raimonda Gudaviciute, Rea-Liina Brunou, äänisuunnittelu ja musiikki Miki Brunou. 7.11. Kutomolla.
Positiivista tekemisen meininkiä, luovaa ja rentoa asennetta sekä kekseliästä liikekieltä tarjosi viikonloppuna Kutomolla vieraillut Flokki-ryhmän nykytanssiteos. Hauskanniminen Harsiainen, zombi ja ylväs pyy esitys vei pois marraskuisesta pimeydestä kesän muistoihin ja kesäisiin mielikuviin, joiden mahdollista siirtymistä sekä liikkeeksi että jaetuksi kokemukseksi teos käsittelee.
Esityksen alku on innovatiivinen. Katsojat istuvat lämpimässä Kutomon tilassa linnunlaulua sirpittävän äänimaton ympäröiminä ja tanssijat ovat ulkona.
Ikkunaseinä erottaa katsojat ja esiintyjät, ja samalla se sulkee heidät omiin ulottuvuuksiinsa, koteloihinsa. Tanssijat tekevät ulkona ketjuliikettä ottaen kiinni kunkin tarjoamasta askelsarjasta.
Alkukohtauksen tehoa lisää luonnon tarjoama elementti, sillä yhtäkkinen räntäsade tekee oivallisen kontrastin kesävaatteisiin puettujen tanssijoiden eloisalle tanssille. Räntäsade tuskin oli tarkoituksellinen lavastuksellinen ele, mutta yhtä kaikki se toi hauskan lisäarvon.
Tanssijat siirtyvät sisätilaan, jossa alkaa liikekehittely. Viisi naista ja yksi mies tanssivat ryhmittäin tai yksin, tarttuvat toistensa liikkeeseen ja luovat omaa. Esitys pysyy koko ajan tuoreena ja liikkeessä, yksittäiset liikekuviot ihastuttavat.
Kollektiivisesti ja improvisaatioon pohjaten luotu koreografia toimii yllätyksellisenä.
Työryhmältä on miellyttävä oivallus nimetä erilaisia liikkeitä ja asentoja eliöihin viittaavilla nimityksillä. Liike alkaa näyttää juuri harsiaiselta tai ylväältä pyyltä.
Teoksen lopetus vaikuttaa lykkääntyvän turhaankin. Isossa tanssillisessa ryhmäkohtauksessa, jossa tanssijat myös lausuvat teoksen otsikon ilmoittamia olioita ja muita nimityksiä, nimittäin tapahtuu intensiivinen noste, jonka jälkeen kaikki tuleva vaikuttaa laimealta.
Miki Brunoun äänisuunnittelu toimii hyvin tuodessaan kesäisiä luonnonääniä esiin ja yhdistäessään erilaista musiikkimateriaalia ajoittain myös puheeseen. Koko Flokki-ryhmän työskentely tekee niin positiivisen ja raikkaan vaikutuksen, että soisi ryhmän tulevan uudelleen Turkuun. Pian.
Artikkeli Unikankareessa
http://www.unikankare.net/kirjoitukset/karo_Flokki05112010.html
KESÄN MUISTOJA SAAREN KARTANOSTA
Tanssiryhmä Flokki vierailee Kutomolla
Harsiainen, zombi ja ylväs pyy - Tarinoita kesästä on Teatterikorkeakoulusta valmistuneista tanssitaiteen maistereista koostuvan Flokki-työryhmän uusi teos, josta nähdään tulevana viikonloppuna kaksi esitystä kulttuuritila Kutomolla. Ryhmä syntyi Teatterikorkeakoulun tanssiryhmä TADaC:in pohjalta ja halusta jatkaa yhteistyötä opiskeluaikoijen jälkeenkin. Ympäri Eurooppaa nykyisin vaikuttavat tanssitaiteilijat kokoontuivat viime kesäkuussa vuoden tauon jälkeen Koneen Säätiön tarjoamassa Saaren kartanon residenssissä, ja teoksen idea pohjautuu pitkälti kartanossa vietettyihin yhteisiin hetkiin.
- Inspiroiduimme paljon kesästä ja luonnosta, ja Saaren kartanon maisemista, sanoo Turussa tällä hetkellä vaikuttava Rea-Liina Brunou. -Saaren kartanossa meillä oli työskentelylle tietty ennakkosuunnitelma, joka muuttui paljon. Siihen vaikutti itse kartano: ammensimme siitä, mitä sieltä saimme. Lisäksi olimme olleet vuoden freelancereina ja erossa toisistamme, mikä vaikutti myös työskentelyyn, Brunou jatkaa.
Teoksen tematiikka on kesän ja syksyn harjoittelujaksojen aikana muotoutunut käsittelemään mielikuvia sekä niiden vääristymistä ja muuttumista ihmismielessä ja mielikuvituksessa. Ryhmä haluaa herätellä miettimään, onko mikään muisto autenttinen dokumentti tapahtuneesta, ja voivatko kaksi ihmistä koskaan jakaa keskinäisen muiston, vai muuttuuko kaikki kokemamme fiktiiviseksi kertomukseksi, joka vain palvelee nykyhetken tarpeita ja haluja. Kysymystä pohditaan tanssijoiden henkilökohtaisen liikekielen kautta ja samalla haastetaan katsojat tutkimaan itseään ja omia kokemuksiaan, antamatta valmiiksi pureskeltuja vastauksia.
- Teema muotoutui vähitellen muistiin ja muistoihin, ja teoksen taustalla kuultavat tekstit pohjautuvat Saaren kartanossa tapahtuneisiin hetkiin, jotka on tuotu tähän tilaan. Äänimaailmassa on paljon myös luonnosta, Jukka Tarvainen kertoo. - Meillä on paljon ideoita ja kohtausaihioita, joita kehitellään kohti viikonloppua. Työaika oli hyvin lyhyt kesällä, joten teos on enemmän tai vähemmän improvisaation varassa.
Ryhmän sisällä on pyritty demokratiaan, vaikkakin Brunou on ollut paljolti teeman taustalla. Selkeää johtohahmoa tai koreografia ei ryhmästä kuitenkaan löydy. - Meillä on yhteinen liikekieli ja keskinäinen luottamus, joten homma toimii ilman ylempää auktoriteettiakin. Osa ryhmän työskentelystä on myös kokemuksellista, ja tunnustelemme erilaisia tiloja, Brunou selittää. Ryhmän jäsenet ovatkin saaneet harjoittaa omia tutkimuksiaan ja tuoda esiin, mikä heille on henkilökohtaisesti tanssissa tärkeintä.
Teoksen hauska nimi pohjautuu työryhmän tapaan nimetä asioita ja liikkeitä, ja ryhmän mukaan se kuvaa hyvin työskentelyaikaa Saaren kartanossa. - Meillä on työskentelymetodina, että teemme sanoista liikkeitä ja liikkeistä sanoja, Brunou sanoo. - Toimimme paljolti vapaan assosiaation kautta, Tarvainen täsmentää.
Nyt nähtävä teos on ryhmän ensimmäinen julkinen esiintulo. Turussa esityksiä tulee olemaan kaksi, ja ryhmä toivoo, että Suomen kiertue olisi jatkossa mahdollinen. - Jatko on pitkälti kiinni taloudellisista resursseista: asumme eri puolilla Eurooppaa, joten apurahoja olisi saatava, jotta voisimme työskennellä yhdessä, Brunou sanoo.
Esityspaikaksi on löytynyt turkulainen kulttuuritila Kutomo, jonka taustalta löytyy kansainvälinen Ehkä-tuotanto -niminen tuotantoryhmittymä. Kutomo on keväällä 2009 perustettu poikkialainen taiteen ja kulttuurin näyttämö, jossa nähdään monipuolisesti esityksiä ja näyttelyjä taiteen aloilta. - Olen osallistunut Turussa asuessani Kutomon tapahtumiin, ja se on ollut minusta ihana ja kotoisa tila, Brunou kertoo esityksen paikkavalinnan taustoista.
Flokki-työryhmään kuuluvat tanssitaiteilijat Jukka Tarvainen, Elina Räisänen, Saara Junttila, Elina Häyrynen, Raimonda Gudaviciute, Rea-Liina Brunou sekä äänisuunnittelija Miki Brunou. Harsiainen, zombi ja ylväs pyy - Tarinoita kesästä -teoksen esitykset Kutomolla (Kalastajankatu 1B Turku) 6.11. klo 19 (ensi-ilta) ja 7.11. klo 17. Liput 12/8 €. Lippuvaraukset: info@ehka.net.
Teksti: Karoliina Laakso
Kuvat: Anneli Perkiö
http://www.unikankare.net/kirjoitukset/karo_Flokki05112010.html
Teksti: Karoliina Laakso
Kuvat: Anneli Perkiö http://www.unikankare.net/kirjoitukset/karo_Flokki05112010.html
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)