maanantai 21. tammikuuta 2013

UNET KAIKUVAT NARKISSOKSEN ARJESSA

Turun Sanomat 20.1.2013

• Flokki-kollektiivi: Ekho. Konsepti Rea-Liina Brunou, koreografia ja tanssi Rea-Liina Brunou, Elina Häyrynen, Saara Junttila, Elina Räisänen, Jukka Tarvainen, äänisuunnittelu Miki Brunou, valosuunnittelu Vespa Laine, pukusuunnittelu Jenni Rousu. Ensi-ilta 18.1. Kutomolla.

Suomalais-liettualaisen Flokki-kollektiivin Ekho-esitys jää nimensä mukaisesti kaikumaan päässä ja mielessä näkyinä, kuulokuvina ja liikevirtoina. Ekhon moninainen ja rikas ideaverkosto levittäytyy ajatuksiin vielä esityksen päätyttyäkin.

Esitystä läpäisevä idea on sen nimittäminen nykytanssimusikaaliksi. Ajatus musikaalista näkyy teoksen rakenteessa, kohtausten kulussa ja laadussa, kun soolot, kaksintanssit ja ryhmäpotpurit seuraavat toisiaan kuin perusmusikaaleissa ikään.

Ekhossa ei kuitenkaan lauleta, ainakaan ääneen, vaan musikaalisuus syntyy liikkeen rytmeistä ja tempoista sekäMiki Brunoun hienosta äänimaailmasta.

Esityksen liikesommitelmat ottavat humoristisesti kantaa musikaalien spektaakkelimaisesti rakennettuihin koreografioihin esimerkiksi silloin, kun tanssijat asettuvat näyttävään ihmispyramidiin. Ekho ei kuitenkaan ole musikaaliviihdettä vaikka se onkin äärimmäisen viihdyttävä.

Kaiku liikkeeksi

Toinen kantava idea on kytkeytyminen antiikin Narkissoksen ja Ekho-nymfin tarinaan. Myytti näyttää hahmottuvan esityksessä arjen ja unien maailman väliseksi suhteeksi. Itseriittoinen Narkissos keskittyy aivan muuhun kuin unien merkitykseen, joka jää kuitenkin elämään kaikuna, näkymättömissä.

Tämä ajatus saa hienon toteutuksen, kun takaseinälle heijastetaan videokuvaa, jossa nykypäivän Narkissokset tuijottelevat itseään peilistä ja sivuuttavat Ekhon edustaman unimaailman. Unitarinat puolestaan näkyvät äänettömänä tekstinä videokuvissa. Tekstitys noudattaa karaoken sapluunaa, jolloin ajatus musikaalista korostuu tätäkin kautta. Esitystä varten netissä kerätyt unitarinat levittäytyvät materiaalisesti myös tanssittuihin kohtauksiin, joissa ne muotoutuvat ajoittain liikkeeksi ja välillä jopa kaanonissa puhutuksi ja tanssituksi runoksi. Kollektiivin viisi esiintyjää ovat valloittavasti läsnä.

Liikemateriaali vaihtelee esityksessä reippaista unisonoaskelsarjoista hitaisiin kehitelmiin, lattiatasosta hyppyihin. Yhdessä hahmotettu koreografia pysyy tuoreena, jatkuvasti muuntuvana, rytmisesti ja laadullisesti aistimellisena ja kiinnostavana.

Flokki-kollektiivi tarjoaa jälleen erittäin positiivisen katsomiskokemuksen. Ekho on monipuolinen ja monitulkintainen, moneen aistiin vetoava elämys.


KAISA KURIKKA  

http://www.ts.fi/kulttuuri/nayttamotaide/439845/Unet+kaikuvat+Narkissoksen+arjessa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti